Kannanotot

Kriisinhallintaoperaatioiden tavoitteet julkisiksi

09.02.2010

Suomen osallistumisesta sotilaallisen kriisinhallinnan operaatioihin on puhuttu mediassa paljon, mutta keskiössä ovat olleet lähinnä Afganistanissa palvelevien sotilaiden lukumäärä sekä pelko sinkkiarkuista. Keskustelua käydään numeerisesti sotilaallisesta miesvahvuudesta, pohtimatta lainkaan, saavuttaako Suomi itselleen asettamia tavoitteita itse päättämissään kriisinhallintatehtävissä. Harvat keskustelijoista ovat edes selvillä siitä, millaisia tavoitteita Suomen kriisinhallintatoiminnalle on asetettu. Valitettavasti siksi vaikuttaakin, että kriisinhallintatyötä tehdään edelleen ennalta määräämättömästi ja ilman selkeää strategiaa tai tavoitteita.

Suomen osallistuminen ei ole puhdasta altruismia, vaan Suomi hyötyy kriisinhallinnasta monin tavoin. Kriisinhallintaoperaatioihin osallistumalla kannamme toki sosiaalista vastuutamme heikoista ja hädänalaisista ihmisistä sekä osaltamme autamme heikkojen yhteiskuntarakenteiden vahvistamista. Auttaessamme muita hyödymme kuitenkin myös itse. 

Kriisialueet ovat erinomaisia kasvupaikkoja rajat ylittävälle rikollisuudelle, ihmiskaupalle ja terrorismille, joista aiheutuvat ongelmat voivat koskettaa konkreettisesti myös suomalaisia. Tätä ehkäistäksemme olemme mukana kriisinhallintatyössä. 

Arvokasta on myös niin sotilaallisten kuin siviilikriisinhallintaoperaatioidenkin tarjoama tietotaito, jota voidaan hyödyntää suomalaisessa valmiussuunnittelussa. Kriisinhallintaoperaatioihin osallistuminen tarjoaa myös mahdollisuuden suomalaisen sotilasosaamisen ja erinomaisen siviilikriisinhallintakyvyn esittelyyn kansainvälisessä ympäristössä.

Kriisinhallinta on Suomessa perinteisesti ymmärretty laajasti. Operaatioissa on poikkeuksetta mukana myös siviilitoimijoita, reserviläisiä, joiden siviiliosaaminen on olennaista suomalaisten sotilaiden toimintakyvyn kannalta. Kosovossa suomalaiset sotilaat ovat rauhanturvaamisen lisäksi tuoneet kouluihin joulumieltä joulupukkeina ja huolehtineet mm. kylien vedensaannista. Yhteistyö eri toimijoiden kesken on välttämätöntä pysyvän rauhan ja yhteiskunnan rakentamisen vuoksi. Afganistanissa toimivat siviilikriisinhallinnan asiantuntijat eivät pysty toimimaan ilman sotilaiden tarjoamaa turvaa – siviilikriisinhallinnan lisääminen tarkoittaakin vääjäämättä sotilaallisen kriisinhallinnan lisäämistä, jotta tehtävässä onnistuttaisiin. Myös suomalaissotilaat toivovat lisää siviilikriisinhallinnan asiantuntemusta alueelle.

Sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan yhteistyötä on jatkossakin kehitettävä, mutta samalla on tunnustettava molempien toimijoiden välttämättömyys, kuten myös yhteistyön tarve paikallisten viranomaisten kanssa. Operaatiot ovat kalliita ja valitettavasti myös yhä vaarallisempia. Olennaista ei ole, lähetämmekö operaatioalueelle viisi vai 50 sotilasta tai saman verran siviilipuolen toimijoita. Olennaista on, että lähtevä joukko soveltuu parhaalla mahdollisella tavalla määritellyn tehtävän suorittamiseen.

Joukkoja lähetettäessä ei myöskään ole järkevää asettaa aikamääreistä takarajaa niiden poisvetämiselle. Kriisialueella ei tule olla yhtään päivää enemmän kuin on tarpeen. Toisaalta, jos kriisinhallintatehtävään lähdetään suorittamaan jotain määrättyä tehtävää, on alueella oltava juuri niin pitkään ja juuri sillä henkilövahvuudella, mikä tehtävän suorittamisen kannalta on välttämätöntä. Muuten ei kannata lähteä ollenkaan. Julkista keskustelua varten olisikin tarpeen kiireesti kirkastaa ja julkistaa ne tavoitteet, mitä kussakin kriisinhallintaoperaatiossa ollaan hakemassa.

 
Kirjoitus julkaistu Nykypäivässä 5.2.2010

« Kaikki kannanotot

Kommentit (0)

Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua. Tällä hetkellä 0 kommenttia odottaa tarkistusta.

Kommentoi »