Hanna-Leena Hemming
Kansanedustaja Espoosta
hanna-leena.hemming@eduskunta.fi
tel. +358 50 511 3048
Tervetuloa tutustumaan ajatuksiini!
Blogi
Kulttuuria ja kulttuuria
20.05.2010
Siitä on kohta jo vuorokausi, enkä ole toipunut kulttuuripoliittisen selonteosta. Läpyskä, eli ”Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle kulttuurin tulevaisuudesta” sisältää 26 sivua tekstiä ja 35 toimenpide-ehdotusta. Silti pidän tuotetta yhtenä vaatimattomimmista eduskunnalle annetuista selonteoista.
Ensinnäkin, jos heittäydytään niin maailmoja syleileväksi, että lähes kaikki ihmisen toiminta määritellään johonkin kulttuuriin kuuluvaksi, mitä jää oikeaksi kulttuuriksi? Siksi, jota varten meillä on kirjastoja, museoita, teattereita, orkestereita ja taidenäyttelyitä. Ja jota varten me koulutamme taiteen maistereita ja kulttuurituottajia jopa kortistoon?
Toisekseen, miksi kulttuuria katsotaan maan sisältäpäin? Puhutaan oikeudesta omaan kieleen ja paikalliskulttuurin merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille. Muistetaan Suomen maahanmuuttajat ja että heilläkin on kulttuuria, jota pitää vaalia. Suomi on tässä, tätä meidän pitää vaalia. Mämmi on arvokasta, vaikkei Berlusconi sitä ymmärräkään.
Miten tällaisen nurkkakuntaisuuden ilmapiirissä pitäisi suhtautua Suomen kultakauden taiteilijoihin, jotka viettivät aikaansa Pariisissa, Lontoossa, Pietarissa ja raahasivat perheensä sen aikaisilla kulkuvälineillä Afrikkaan asti saadakseen vaikutteita? Juuri nuo avarakatseiset kulttuurimme uranuurtajat loivat sitä kansallista taidekulttuuria, josta olemme vieläkin ylpeitä.
Arvostan ruokakulttuuria ja rakennuskulttuuria ja hybriditaidekin on kiinnostavaa, mutta jos haluamme kulttuurin olevan muutakin kuin poliittista keskustelukulttuuria, on tehtävä ero kulttuurin ja kulttuurin välillä.
Kolmanneksi, tarjolla kulttuurin (oikean) edistämiseen ja Suomen maineen kasvattamiseen kulttuurimaana on keinoja. Taiteilijan oikeus elää työllään mainitaan selonteossa, tosin ilman tarkennusta siitä miten tämä tila saavutetaan. Taiteen alv-kohteluun halutaan muutosta, vaan eipä asia kelvannut talvella valtiovarainministeriön pojille kun tein asiasta kirjallisen kysymyksen.
Katsokaapa selonteon sivua 16. Siellä on taulukko veikkausvoittovarojen osuuksista eri taiteenaloille. Elokuvataide on vuodesta 2003 yli kaksinkertaistanut saamansa tuen. Kuvataiteeseen ei ole tullut edes indeksikorotusta. Rahanjaon tuloksellisuus on ilmeistä. Miksi se on noin vääristynyttä eri taiteenlajien välillä?
Voi voi. Koko komeuden kruunaa se, että kaikki ympäripyöreydetkin on jätetty seuraavien hallitusten toteutettavaksi. Jos kulttuurin rahoitus ei olisi kasvanut 35 prosentilla viime vuosien aikana, voisi hallituksen kulttuuriasennetta pitää jopa vihamielisenä. Onneksi näytöt puhuvat sanoja vastaan.
Kommentit (0)
Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua. Tällä hetkellä 0 kommenttia odottaa tarkistusta.
